Joulukuu
Joulukuusta lähtien Roosan opiskelut ja ratsastelut muiden hevosten kuulumisien kanssa.

Marraskuu
Roosa on hieman pudottanut painoa taas talven tullen vaikka ruoka maistuukin jonka takia treenitahtia on helpotettu. Lisäksi huono sää ja kentän puute on vaikeuttanut säännöllistä ja varsinkin tehokasta liikuntaa ja ratsukoulutuskin on nyt lomalla.
Roosa saa puskailla nyt hetkisen niinkuin kunnon ex-ravurin kuuluukin! :))

Lokakuu
Lokakuussa ollaan tutustuttu lähimaastoihin ja tavattu kamalia landeasioita, kuten polttoainesäiliöauto keskellä meidän kotitietä. Sitä piti vähän pomppia karkuun, mutta muuten olen ollut Roosaan erittäin tyytyväinen uusissa maastoissa! Teiden ylitykset ja uusissa maastoissa eteneminen ja henkilöautojen ohittaminen on mennyt jopa yllättävän siististi. Ja positiivista on myös se, että yksinkin maastoillessa Roosalla voi laukata kunnon pätkiä, ja silti laukan jälkeen kävellään nätisti kotiin päin.
Maastoillessakin Roosa on mukavan kevyt ja energinen, ja usein mennään maastojenkin ravit ja laukat pää alhaalla ja selkä ylhäällä - eipä turhaan ehdi keskittymään muutenkaan ylimääräisiin asioihin kun näkökenttää suunnataan vähän alaspäin.. Naapurin Roope-issikan ja Kirstin kanssakin käytiin yksi uusi lenkki kiertämässä ja hyvin mahduttiin laukkaamaan myös issikan tahtia takana tullessa :)
Lisäksi hieman ahtaita paikkoja kammoavalla Roosalla ollaan täällä uusissa kotimaisemissa menty ahtaitakin polkuja, ohitettu isoja kiviä ihan senttien päästä ja ei ole tammalla ilmekään värähtänyt vaikka on pitänyt pari kertaa mennä melko puskaisiakin reittejä joissa oksat läpsii perskarvoille - joiden määrä on hyvässä kasvussa pihatossa oleskellessa :)
Kentän puutteessa ollaan käyty vääntelemässä ja harjoittelemassa entistä siistempiä laukannostoja hiekkakuopan pohjalla olevalla pikku kentällä, jossa Roosa kulkeekin nätisti - ensimmäisen kerran pienen protestoinnin ja yli-innokkaan käyttäytymisen jälkeen... Hiekkiksen mäissä ollaan muutenkin kiipeilty ja tamman tasapaino on parantunut entisestään, kuin myös taito kulkea jopa rauhallisessa käynnissä hiekkamäkiä alaskinpäin.
Kuvissa Sari ravailee Roosalla "kentällä" ja toisessa minä menen Roosan kanssa vauhdilla ylämäkeä hiekkakuopalta kotiinpäin.

Syyskuu
Syyskuussa asuin jo Tuusulassa ja kävin ennen puolen kuun maissa olevia kisoja vain pari kertaa Roosalla ratsastamassa. Sari ja Lauha hoitivat liikuttamisen, samoin kuin muunkin hoidon muina aikoina. Kisoihin valmistautuminen oli siis aika kepoisissa kantimissa. Sari irtohypytti ja kerran hyppäsikin tammalla, kun estekisoihinkin oli tarkoitus lähteä.
Kisat menivät kivasti. Ensimmäisenä päivänä, lauantaina, oli estekisat. Verryttelyssä Roosa esitti hienosti portin kohdalla kaikennäköisiä pystyynhyppimisiä, verkkaesteelle stopattiin ja taisteltiin 5 minuuttia ennen ylitystä jne. Ennen radalle menoa otettiin helpompi verryttelyeste pariin kertaan ja koko radan läpi kehuin Roosaa ennen estettä, päällä ja jälkeen =) Alkumatkasta tamma oli aika pöyristynyt, mutta radan loppua kohti rentoutui selvästi, jopa vähän kyttäili että mihinkäs esteelle sitä seuraavaksi.. Ja ekaa kertaa ikinä saatiin puhdas rata, vaikka se ravilla suurimmaksi osaksi mentiinkin että on neidille tutumpi askellaji ku kaikki muu niin vierasta =). Niin joo, video Sarilta.
Sunnuntaina tamma oli itse rauhallisuus. Verryttelyssä radalla ja radan jälkeenkin, seisoskeli kuin mikäkin ratsuponi verryttelykentällä muiden laukkaillessa ohi. Raviluokka meni suht rennosti, ainoa miinus verrattuna edelliskertaan oli Roosan kyllästyminen varsinkin käynnissä ja heitteli päätään ylös välillä. C-merkin kouluohjelmaan lähdetiin ensimmäisenä vailla minkäänlaisia odotuksia - tuomarin auton kohdalta nostettu rauhallinen laukka oli ehkä se suurin ongelma. Roosa kuitenkin lähes nosti laukat, ja laukkas nätisti. Toiseen kierrokseen pelkäsi enemmän tuomarin autoa jollon laukka meni ristilaukaksi autoa väistäessä.. Vein Roosan jo talliin kun tallin muut ratsukot (jopa oikeita ratsuja ja enemmän ratsastettuja hevosia) jatkoivat luokkaa. Yllätys oli suuren suuri kun kuulin että tulimme myös c-luokassa toiseksi! Jonka takia olinkin kunniakierroksella ilman hevosta kuten pätkitystä videosta näkyy :)

Elokuu
Elokuu meni normiratsastuksen parissa, ja vähän yritetiin opiskella kouluratojakin kisoja varten. Loppujen lopuksi ehdin ainoastaan kerran haroittelemaan C-merkin kouluohjelmaa elokuun puolella ja vähälle jäi harjoittelu syyskussakin...
Laitumellaolo on tosin tehnyt tammalle hyvää ja pikkuisen pyöreyttäkin tullut tammaan. Alkaa olla aika nätin näköinen pakkaus =)

Heinäkuu
Heinäkuun puolella aika reippaasti päästiin taas jatkamaan Roosan kanssa, kun ei viitsitty huonolla jalalla ratsastuksella hermostuttaa tammaa yhtään enempää kun tarvis...
Vähitellen päästiin taas rytmiin, oli osa asioista päässyt jo unohtumaan kun niin uutta on kaikki, mutta tulipahan päällekin vähän taukoa treenistä...
Neljättä kertaa Roosan esteuralla otettiin mukaan vähän erilaisia esteitä kuin pelkkää puomia, jos vaikka joskus se 40cm rata hypättäisiin tallikisoissa. Uudet esteet olivat kaikki pelottavia, ja kaikkea mitä ei oltu ennen hypätty piti kytätä oikein kunnolla. Tässä hauska ja kuvaava video ensimmäisestä paaliesteen ylityksestä. Viimeisellä kerralla hyppy oli jo hiukka sinne päin, vaikka ristilaukalla jatkettiinkin tyylikkäästi sen jälkeen :)
<- Hoitaja ja ratsastaja mietiskelevät, toinen hoitaja kameran takana eli (c)Lauha.

Kesäkuu
Kesäkuun alussa Roosa - kuten muutkin polleparkin pokut - pääsi laitumeen. Lämpimän kevään ansiosta paria viikkoa normaalia aikaisemmin. Kesäkuun loppu ja osa heinäkuusta menikin hieman lomaillessa jalkaan tulleen haavan parantumista sekä kiiman ohimenemistä odotellessa. Toivotaan tammaan samalla vähän lisälihaa luiden päälle kun tuppaa olemaan koko ajan hyvästä ruokahalusta huolimatta vähän luiseva tapaus :)

Toukokuu
Toukokuun alun suurista saavutuksista voisi mainita irtojuoksutuksen, jossa Roosa nosti laukan "laukka" käskyllä, ja muutamaa päivää myöhemmin testailtiin samaa kentällä selästä käsin. Ensimmäinen laukka-yritys johti ensimmäiseen laukkaan :) Hirveää kaahotustahan se oli, mutta laukkaa silti. Muutenkin laukka on juoksuttaessa jo parantunut ja tullut vähän tasapainoisemmaksi kuin vielä muutama viikko sitten, lisäksi laukkapätkät juoksutuksen aikana pitenevät ja hidastuvat vähitellen ja myös nosto on tullut nopeammaksi.
Ensimmäistä kertaa hypättin myös pientä ristikkoa ja noin 40cm pystyä ravilla. Ihan nätisti tamma meni, vähän meinasi kuumua kun en esteen jälkeen viitsinyt saman tien ottaa suusta kiinni kun piti olla kehumassa, ja pääsi siinä muutaman vauhdikkaan askeleen ottamaan :)
Hienoja irtojuoksutuskuvia Roosasta ja myös Clarasta täällä.

Toukokuun loppupuolella hypättiin selästä käsin ravilla toista kertaa. Tällä kerralla oli Sari mukana antamassa porkkanaa joka hypyn jälkeen (paitsi kerran kun tiputti ja otettiin heti uusiksi) ja neiti hyppäsi tarkasti, ja mikä tärkeintä, rauhallisesti, usein vielä laskeutuen laukassa esteeltä ja laukaten nätisti Sarin eteen
Toukokuun lopussa pidettiin tallilla vielä tallin ensimmäiset omat tallikisat. Roosan kanssa osallistuttiin raviluokkaan, johon kuului mm. ravivoltti, lävistäjä askeleen pidennyksellä ym. Kaikki muu meni suunnilleen niinkuin pitikin, mentiin jopa kulmiin ravissa tosi nätisti taipuen, mutta tuomarin auto oli pelottava kun sitä kohti piti kävellä, ja tietenkin vielä yksi pysähdys oli uralla juuri auton edessä - joka meni vähän sivuaskeliksi sitten Roosan kanssa. Mutta, toiseksi tultiin ja saatiin Heidiltä 66,2% pisteistä :) Hieno tamma.
Video kisaradasta ja vauhdikkaasta kunniakierroksestamme (voitin luokan Stepillä, mutta osallistuin mielummin Rosiksella laukkailuun) löytyy kuvia-sivulta. Toukokuun viimeisinä päivinä hypättiin vielä kolmannen kerran kun oli estekisojen jäljiltä esteitä vielä pystyssä, ja joutuipa Roosa jopa aaltoesteenkin hyppäämään (vaikka oli aluksi aika kamala juttu).
Kaiken kaikkiaan voisi sanoa ja kuvista päätellä että Roosa alkaa jo vähitellen muistuttamaan harrasteratsun alkua!!:)

Huhtikuu 2007
Myös tarhasta kiinni antaminen toimii nykyään todella paljon paremmissa merkeissä kuin ensimmäisinä viikkoina - usein tamma tulee jopa portille vastaan tai ei ainakaan lähde karkuun juoksentelemaan. Eräänä (kiimaisena) päivänä jopa hörisi hiljakseen kun porttia availin!
Laukkaharjoituksetkin ovat hieman edenneet, kun maastot kuivuivat sen verran että päästiin tamman kanssa hiekkakuopille jossa on tilaa laskea pidempikin pätkä. Tiukempiin ylämäkiin mentiin silti vielä välillä ravillakin, mutta hieman pehmeillä suorilla tamman sai laukalle pitkäksikin ajaksi (ja välillä jopa ihan pikkuisen hidastettiin sitä laukkaakin) ja kerran sain Roosan jopa "nostamaan" laukan kun tiputti suoran keskellä hiljaisemmasta laukasta raville!
Roosa on edistynyt myös kentällä (kunhan yhdestä tuittupäisestä kiimanaloituspäivästä päästiin kunnialla ohi) ja oikeaan kierrokseen, johon ekoilla kerroilla mentiin tallin suuntaan kääntyessä ravirata-volttaus-ravia, menee aika lailla mukavasti taipuen ja lähes koko matkan hyvässä temmossa ja tasapainossa! Lisäksi pohkeiden käyttö ei myöskään ole yhtä inhottavaa kuin ennen, ja pari kivannäköistä ravivolttiakin saatiin tehtyä ulko-ohjan ja pohkeen tuella!
Sari on Roosan kanssa harjoitellut maastossa laukkoja kun taas Mari on keskittynyt enemmän kenttätyöskentelyyn. Roosalle aluksi vaikea oikea kierroskin alkaa sujua, samoin kulmiin meneminen kun sitä yhden kerran harjoiteltiin. Tosin joka kerta pitää muistuttaa että miten ne käännökset tehtiinkään, mutta vähitellen tamma muistaa ja alkaa taipua syvälle kulmiin.
Vähän on ollut hankaluuksia väistävän pohkeen opettamisessa, kun aluksi kaikki hipaisut pohkeella tarkoittivat eteenpäin ryntäystä. Eräänä päivänä Roosa kuitenkin tajusi mitä haetaan, ja marssi iloisesti laadutonta pohkeenväistöään kentän poikki joka suuntaan (jopa pelottavia koneita kohti) hirveällä innolla. Seuraavalla kerralla päästiin jo monta metriä kroppa suorana ja pääkin alhaalla. Hieno neiti! Kuvia roosasta(kin) huhtikuulta täällä.

Maaliskuu 2007
Roosa edistyy ihan ihmeteltävän hyvin. Maastossa mennessä pohkeilla ei paljon tarvitse hipaista kun neiti närkästyy ja hermostuu, mutta kentällä maltetaan kuunnella ja jopa oppia. Maaliskuun viimeisinä päivinä uskaltauduttiin jopa ilman satulaa maastoon, jonka jälkeen käytiin vähän kentälläkin pyörimässä ja Roosa tajusi väistävän pohkeen merkityksen! Kentällä sitten mentiin alkeellisia pohkeenväistöjä keskemmältä uralle, ja molempiin suuntiin! Hieno tamma taas :)

Pitää tässä ihan erikseen mainita ensimmäinen kerta kun ravattiin kentällä 26.3. Tämä oli siis yhteensä neljäs kerta kentällä kokonaisuudessaan. Oltiin laitettu Sarin kanssa tamma oikein hienoksi kuvauksia varten, ja Roosa vastasi esiintymällä erittäin asiallisesti! Molemmat käytiin Sarin kanssa selässä kävelemässä, ja lopussa otin vielä raviyritystä hieman epäileväisin mielin. Roosa kuitenkin yllätti sekä pilotin että katsojat ja ravasi nätisti pienin askelin, kaahottamatta ja malttoi pitää päänkin alhaalla! Varsinkin vasempaan kierrokseen meni nätisti, taipui alla jonkin verran ja malttoi mennä erityisen hienosti. Oikea kierros oli selvästi vaikeampi, ja varsinkin tallille päin käännös meinasi mennä hieman volttaamiseksi, mutta siinäkin tamma paransi kierros kierrokselta! Ei vielä kunnolla taipunut, mutta ihan nätisti malttoi silti mennä! Tällä kerralla oli onni että oli kamerat mukana, kuvia löytyy irtohypytyskuvien perästä täältä, ja videokin (jossa hieman venähtänyt ensimmäinen raviin siirtyminen näkyy selvästi) nyt näkyvillä! (Roosa lähettää Ennille videoterveisiä) Mielen virkistykseksi ja mahdollisesti tulevaisuuden varalta ollaan myös muutaman kerran irtojuoksutettu- ja hypytetty Roosaa. Tyyli on erittäin alkeellinen, ja toistaiseksi odotellaan vaan lisää estekalustoa jotta päästäisiin hieman useampaa estettä kujalle saamaan...
Kuvia-sivulla muutama kuva lisää maaliskuun loppupuolelta irtoilusta sekä Cordin että Roosan kanssa.

Sarin kanssa ollaan Roosaa liikuteltu, Sari lähinnä juoksuttaen, mutta muutaman kerran myös selästä kävellen ja nätisti on tamma ollut.
Alkukuusta oli vielä lumet maassa, ja lumisella pellolla kerran nousi (=sotkeentui) jo laukkakin, mutta mielettömän ravivarma on Roosa kyllä edelleen, eli laukan saamisen kanssa voi mennä hetki tai parikin...
Maaliskuun puolivälin paikkeilla tuli edistystä maastossakin, kun tamma ravasi pää alhaalla (!) lyhyitä pätkiä! Lisäksi ohjastuntuman ottaminen, joka aikaisemmin tarkoitti pään nostamista ja roosan omaa piffausta, alkoi tarkoittamaan jo pään laskemista ja lähes rauhallista käyntiä. Eikä selkäkään ihan täysin notkolla. Lisäksi harjoiteltiin maastossa pysähtymistä ja odottelemista, ja sekin sujuu jo niin, että välillä on pakko lähteä liikkeelle, mutta useimmiten neiti pysähtyy hyvin lähes pelkällä istunnalla, ja odottelee -erittäin kärsimättömänä ja kärttyisänä - mutta silti odottaen lähtölupaa.

Seuraava reissu kentälle tehtiin noin kuukauden päästä edellisestä - kun päästiin kentälle niin ettei siellä ollut muita hevosia. Ensimmäisellä kierroksella tultiin kauimmaisesta päästä pystyyn-sivulle-hyppyä koko matka portille asti, jolloin katsoin parhaaksi pistää portin varmuudeksi kiinni. Tämän jälkeen harjoiteltiin nättiä kävelyä kentän ympäri sivujen keskellä pysähdyksiä ottaen, ja parinkymmenen minuutin jälkeen pysähdyttiin välillä jopa pää alhaalla, ja lähdettiin liikkeelle nätisti ilman että pohkeiden hipaisusta kävi sähköisku koko hevosen läpi :) Maastossa väistävien pohkeiden harjoittelusta on seurannut vain tappelu, mutta kentällä Roosa sietääkin vähän paremmin pohkeita, ja mentiinpä harjoituksen loppuun molempiin suuntiin pieniä voltintapaisiakin. Vasemmalle jopa taipuen, oikealle maailman rumimpia ympyrän näköisiä, mutta rauhassa!

Helmikuu 2007
Roosa saapui Polleparkkiin 14.2. ystävänpäivänä, noin klo puoli 11 yöllä Ahokkaan Kallen kyydissä. Heti alusta oli mielenkiintoisia hetkiä luvassa kun traikun sivuovi ei auennut, ja piti arpoa kuka menee hevosten takaa ottamaan tammaa irti, ja kumman hevosen sivusta ahtaudutaan. Vastaukset olivat Mari, ja Roosan. Potkuilta säästyttiin ja tamma tuli uuteen kotiin.
Roosa sopeutui todella hyvin uuteen paikkaan, ruoka maistui hyvin ja ei sen ihmeellisempiä ryntäilyjäkään ollut havaittavissa. Kotiutumisen jälkeen piti Roosasta "tehdä ratsu", eli leikata sille ratsuharja :) Tämä nyt muutenkin on aina hyvä idea, mutta varsinkin Roosalla joka kuulemma voi helposti viedä ja mennä pää taivaissa, siitä ei ole kun hyötyä ettei ohjat sotkeudu pitkään harjaan. Roosasta tulikin siistimisen ja uusien (hieman sopivampien) varusteiden myötä ihan mukiinmenevän näköinen sporttiponi :)
Parin päivän päästä oli ensimmäisen liikutuksen vuoro, ja korvissa kaikuivat Ennin sanat "älä mene maastoon, pidä korvat kiinni, älä tapa itteäs sen kanssa..." Päätettiin siis juoksuttaa tammaa ensin liinassa, joka oli jo sinänsä jotain aivan uutta eikä meinattu toiseen suuntaan juosta ollenkaan. Loppujen lopuksi kuitenkin mentiin molempiin suuntiin eikä kauan viitsitty sitten kiusata tammaa kun oli hiessä jo pitkän karvansa ja huonon kuntonsa kanssa reilun kymmenen minuutin jälkeen.
Ensimmäisen ratsastuksen alle päätettiin myös juoksuttaa, ja kipusin sitten Sarin avustuksella selkään kentällä. Mentiin ihan vain muutamia kierroksia, jonka aikana ehti jo tulla erimielisyyksiä ensinnäkin jatkamisesta ja toiseksi suunnasta. Tämän taistelun kuitenkin voitin, ja muutaman lisäkierroksen jälkeen lähdettiinkin sitten tallia kohti. Kuvia tältä päivältä löytyy täältä.

Toinen kerta kentällä ei mennytkään enää yhtä sujuvasti, kun tammaa mitä ilmeisemmin alkoi koko työnteko puolen vuoden seisomisen jälkeen kiinnostaa joka kerralta vähemmän aikaa. Roosa otti sitten kentällä stopin eikä suostunut millään lähtemään liikkeelle. Pohkeet, huitominen ja nykiminen tuottivat kaikki yhtä vähän tulosta. Kun raippaakaan ei ollut, piti mätkäistä ohjasperillä kaulaan ja korville ennenkun neiti tuli järkiinsä ja tajusi että liikkua pitää tai korvat kärsii. Sitten lähdettiinkin aina vauhdikkaalla pystyynhypyllä liikenteeseen... Tosin joka toinen kerta neiti tarjosi ravin vauhtista peruutusta kentän läpi milloin mihinkin suuntaan, joka alkoi olla jo hieman häiritsevää kanssaratsastajien kannalta.
Tämän perusteella päätimme lähteä seuraavalla kerralla maastoon Ennin varoituksista huolimatta ettei törmäillä kentällä turhaan muihin. Maastossa kävely maittoikin paremmin, ja muutaman ensimmäisen taisteluretken jälkeen stoppailut jäivät kokonaan pois, ja parin viikon päästä päästiin menemään lähes koko matkat käyntiä. Korvat auki. :)

Kuvassa vasemmalla Roosa esittää hienosti käyttäytyvää leidiä - joka ei vain millään haluaisi juuri nyt kääntyä vasemmalle.